Nykyiset hyvinvointihankkeet voimattomia uusvoimattomuuden edessä!

Uusvoimattomuutta voidaan pitää henkisenä tilana, joka on maassamme vahvasti syventynyt rakenteellisten muutosten, lamakokemusten ja työelämän jatkuvan tehostamisen mukana. Uusvoimattomuuteen liittyvään pelokkuuteen ja ahdistuneisuuteen kuuluvat painajaisunet, pelkotilat, takertuminen ja ruumiilliset oireet. Elämää leimaa pelokkuus, ahdistuneisuus ja inho, jotka johtuvat vaikeudesta hallita elämän kulkua ja löytää voimaannuttavat elämän-strategiat. Uusvoimattomuus voi ilmetä myös kyvyttömyyden tunteena, mikä näkyy masentuneisuutena ja itsetuhoisena käyttäytymisenä. Uusvoimattomuus voi esiintyä ylenmääräisenä pyrkimyksenä hallita ja kontrolloida muita, joka näkyy työelämäjohtamisen ja – kiusaamisen ytimessä. Mielivaltainen perustelematon alistaminen on uusvoimattomuuden tunteen keskeisimpiä lähteitä. Uusvoimattomuus johtaa yksilön sellaisten puolustautumissysteemien käyttöön, joiden tarkoituksena on toisten pelottelu, eikä niinkään oma puolustautuminen. Uusvoimattomuus nostaa myös aina varjon esiin omasta tyytymättömyydestämme elämään: siihen kärsimykseen, että joka aamu on noustava ylös, kuskattava lapset kouluun, mentävä töihin, maksettava laskut. Se herättää tukahdutetun halumme luovuttaa ja vapautua kaikesta, joka näkyy pyrkimyksenä päästä eläkkeelle mahdollisimman varhain. Ja kuitenkin: yhteiskunta, joka ei tarjoa ulkoisia edellytyksiä voimaantuneelle elämälle, ei voi odottaa kansalaisiltaan täysipainoista panosta. Jos siis hyvinvointia työelämässä ei saada aikaan, on turha puhua esim. eläkeiän korottamisesta tai opiskeluaikojen lyhentämisestä.
Ihminen on hyvinvoimattomuuden kiristimien välissä, uusvoimattomuuden pihdissä. Uusvoimattomuus on eteistapahtuma ennen joutumista varsinaiseen kiirastuleen, lopulliseen uupumiseen, masennukseen ja kyvyttömyyteen ohjata omaa elämää. Uusvoimattomuus tarkoittaa tilannetta, jossa jatkuvasti rikotaan ihmisen tahtoa, toiveita ja itsemääräämisoikeutta vastaan. Uusvoimattomuuden lähteenä ovat usein erilaiset yhteiskunnalliset ja yhteisölliset epäoikeudenmukaisuustekijät sekä syrjäyttämis- ja köyhdyttämismekanismit. Uusvoimattomuus on minäkeskeinen lähtökohdiltaan ja minäkeskeinen tulkinta maailmasta ja sen ongelmista. Uusvoimattomuus kuvaa yksilön tarpeiden, sisäistettyjen ympäristön vaatimusten ja ulkoisten toimintamahdollisuuksien välillä vallitsevaa epäsuhtaa. Näihin yksilöllisiin, yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin arkipolitiikassa tarjotaan yksinkertaistettuja ratkaisuja, jotka kohtaavat laajaa monentasoista vastustusta.
Uusvoimattomuuden käsitteen perheeseen kuuluvia käsitteitä ovat: aikaansaamattomuus, ajattelemattomuus, ansiottomuus, anteeksiantamattomuus, armottomuus, arvaamattomuus, asiantuntemattomuus, asiattomuus, asunnottomuus, avuttomuus, ehdottomuus, elinkelvottomuus, elottomuus, ennakkoluuloisuus, estottomuus, haluttomuus, hampaattomuus, harkitsemattomuus, hervottomuus, holtittomuus, huolettomuus, huolimattomuus, huomaamattomuus, ilottomuus, innottomuus, intohimottomuus, juurettomuus, kasvottomuus, kelvottomuus, lorviminen, tarmottomuus, äänettömyys ja ennen kaikkea epäoikeuden-mukaisuus, josta kaikesta vieraantuminen kumpuaa. Nämä ovat ihmiskuvaan siirtyneitä uusvoimattoman yhteiskuntakulttuurin ominaisuuksia.
Uusvoimattomuuden symbolina toimii pystyyn nostettu etusormi.
Ihmisiltä puuttuu sosiaalinen, poliittinen, henkinen ja taloudellinen valta, joka on tarpeen ihmisten terveydelle ja voimaantumiselle. Useat ihmiset pitävät voimattomuuttaan annettuna tai itse-aiheutettuna, ja he pitävät tätä tilaansa luonnollisena niin, ettei siihen voi itse eikä kukaan muukaan vaikuttaa. Ihmiset seisovat tumput suorina oman voimattomuutensa edessä. Kutsun tätä uusvoimattomuudeksi. Yhteiskunnassa on vähän hankkeita, joilla tähän tosiasiaan ihmisiä havahdutettaisiin niin, että he tarrautuisivat oman elämänsä ohjaukseen kiinni. Äsken käydyssä eduskuntavaaleissa rikkoutui poliittis-yhteiskunnallinen uusvoimattomuuden muuri, kun perussuomalaiset saivat jytky-voiton. Vanhan poliittisen kulttuurin edustajat joutuivat pahasti hämilleen, mutta ovat taas päässeet jaloillaan jatkamaan lisää uusvoimattomuutta ylläpitävää politiikkaansa.
On syytä huomauttaa, että uusvoimattomuuden yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen liittyy: havahtumattomuus ja tiedostamattomuus, tahdon puute, tahdottomuus, korostunut yksilö-keskeisyys ja kilpailu, huonot ja masentavat oppimiskokemukset, vallanhalu, suuruuden-hulluus, psykopatologia, syrjiminen ja syrjäyttäminen, luottamuspula, epävarmuus , yksilön identiteettiä uhkaava tieto, yhteisöllinen sosiopatologia, kateus, epäoikeudenmukaisuus-kokemukset ja ammatillinen osaamattomuus ja jälkeenjääneisyys. Näiden tekijöiden häivyttäminen erilleen voimaantumisilmiön tarkastelusta olisi pään pensaaseen panemista.
Uusvoimattomuuden voittaminen palautuu valtaan
Uusvoimattomuuden voittamisen vastustus palautuu voimaan ja valtaan, ideologioihin ja periaatteellisiin muotoiluihin. Hyvinvointipyrkimyksiin uhrataan miljoonia euroja. Työnantajapiirit ovat erityisen kiinnostuneita rahoittamaan näitä mystisiä elämyshankkeita. joilla hauskuutetaan ihmisiä niin, että he pysyisivät lestissään. Näiden hankkeiden vaikuttamattomuus hyvinvoinnin toiminnan tuloksiin palautuu niihin sisältyviin perusolettamuksiin. Näitä ovat mm.: yhteiskunnalliset ongelmat ovat annettuja; ei niihin voi vaikuttaa; maailma on sirpaleinen, kaoottinen ja hahmoton, ihminen ei tunnista kieltosanaa ei, joka on ihmisen vapauden edellytys ja koska vapauden ydin on kielto. Ilman kieltosanaa me kadotamme sekä elämän rajat että, kumma kyllä, myös vapautemme, positiivinen alistaminen menee ihmisen sisään, joka on uusi vallankäytön muoto; muurahaisesta tulee itsensä orjuuttaja, sosiaalinen lukuseri, jolla on tylsää, koska sillä ei ole kosketusta todellisuuden maailmaan. Huvipuistoihminen väistää vaikeudet ja kärsimyksen, selittää parhain päin pahan ongelmat ja estää hyvän tietoisuuden esille pääsyn ja nostaa esiin psykopatologisen käyttäytymisen. Minä-minä-identiteetti, joka on uusvoimattomuuden ilmentymä, on hävittänyt vanhat antiikin hyveet, joita ovat itsensä tunteminen, kosketus todellisuuteen ja kohtuullisuus vaatimuksissa, ihmisten kunnioittaminen (erityisesti vanhusten) ja itsehillintä. Uusvoimattomuus on raivannut tilaa impulsiiviselle ja affektiiviselle reagointitavalle ja hallitsemattomalle minälle, johon ei saa koskea ja jota ei saa syyllistää vaikka mitä tekisi.
Kautta aikojen ihmiset ovat kehittäneet keinoja, joilla he ovat saaneet lisää voiman tunnetta suoriutua niin vaikeista tehtävistä kuin elämän arjestakin. Eri kulttuureissa keinot ovat saattaneet olla kovinkin erilaisia. Kasvatus ja koulutus ovat osoittautuneet keinoiksi luoda voimaa osallistumalla informaation ja tiedon hankintaprosessiin sekä monipuoliseen kasvatukseen, sivistyksen omaamiseen.
Ihmisellä on myötäsyntyinen voimaantumispyrkimys, jota yhteiskunta tukee tai estää. Tällä hetkellä yhteiskunta katsoo mieluummin päältä uusvoimattomuuden ilmiöitä kuin että tukisi sellaisia voimaantumisen hankkeita, jotka valtaistaisivat ihmisiä vastuuseen ja toistensa kunnioittamiseen. Tämä edellyttäisi 360 asteen muutosta ns. hyvinvointihankkeisiin. On turha tutkia ilmapiiriä, kun tutkimusten tulokset eivät yleensä johda mihinkään. On mentävä suoraan ihmisiä voimaannuttavien tekijöiden ytimiin. Voimaantumisen ytimiin voidaan mennä ja toteuttaa voimaantumishankkeita niin perhe-piirissä, koululuokassa, auttamis-järjestössä, poliittisissa yhteisöissä ja työpaikoilla.

Onko voimaantuminen siis uusi ismi? On, jos siitä vain puhutaan eikä sitä koskevia lähtö-kohtia ja ehtoja saateta voimaan; on, jos sitä ei nivota henkilökohtaiseen kokemuksen, kasvuun ja aidon identiteetin löytämiseen ja toteuttamiseen; on, jos ei ole valmis ottamaan sitä elämänsä strategiaksi ja suostua pitkäjänteiseen työskentelyyn; on, jos organisaatio-kulttuuri ei anna sille tilaa eikä salli yksilöiden voimaantua ja löytää ryhmän aitoa voimaa; on, jos yhteiskunnalliset poliittiset ja institutionaaliset tekijät eivät luo sille ilmapiiriä ja anna tilaa.
Yksilölähtöinen voimaantumisajattelun vaikuttavuus ei tunnu missään
Suomessa on vallinnut voimakas yksilölähtöisen voimaantumisajattelun buumi, jota on tuettu mitä erilaisimmista rahoituslähteistä. Teollisuusmaissa yksilölähtöinen voimaantumiskäsitys nähdään voimaannuttavana, mutta historiallisesti painottuu käsite voimaantuminen vähä-valtaisten ihmisten kanssa työskentelyyn, jolloin siitä käytetään ilmaisua valtaistuminen. Cornell Empowerment Groupin määrittelyssä voimaantuminen on ”Tietoinen, jatkuvasti jossakin yhteisössä käynnissä oleva projekti, jossa oleellista on keskinäinen kunnioitus, kriittinen arviointi, huolenpito ja osallistuminen ryhmiin. Tämän projektin avulla ne ihmiset, jotka eivät ole saaneet tasapuolista osuutta arvokkaista resursseista, voivat päästä paremmin niihin käsiksi ja voivat hallita näitä resursseja. ”
Myös Maailmanpankki lähestyy empowerment-käsitettä valtaistumisen viitekehyksestä. World Bank (2002) esittää valtaistumisen viittaavan laajasti valinnan ja toiminnan vapauteen. Köyhillä ihmisillä sitä rajoittaa vakavasti äänen ja vaikutusvallan puute. Valtaistuminen tarkoittaisi siis yksilön auktoriteetin ja hallinnan lisäämistä suhteessa voimavaroihin ja päätöksiin, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä. Valtaistuminen edellyttäisi siis yhteyksien löytämistä yksilön oman elämän ja rakenteellisten epäoikeudenmukaisuuksien välille. Lähestymistapa merkitsee siis ihmisten avustamista tulemaan tietoiseksi henkilö-kohtaisista voimavaroistaan ja käyttämään niitä, voittamaan tarpeittensa ja tavoitteittensa tiellä olevissa tilanteissa, esteitä, saamaan äänensä kuuluviin päätöksenteossa sekä kykenemään vastarintaan tilanteissa, joissa he kokevat epäoikeudenmukaisuutta ja alistamista.
Voimaantumisen on kiinnityttävä yhteiskuntaan ja politiikkaan
Voimaantumisen on kiinnityttävä kriittisen teorian koulukuntaan, jota kutsutaan Frankfurtin koulukunnaksi, jos se aikoo voittaa uusvoimattomuudeksi nimeämäni ilmiöt. Kriittinen teorian Max Horkheimerin 1920-luvulla aloittama filosofinen ja yhteiskuntateoreettinen koulukunta. Kriittisen teorian keskeiset kiinnostuksen kohteet ovat talous, yksilön kehitys ja kulttuuri. Muita lähtökohtia ovat tiedon sosiologia, psykoanalyysi ja eri yhteiskuntatieteiden empiiriset tulokset. Yhteiskuntaa ei pidetä ainoastaan tietyn aikakauden ihmisten kokonaisuutena, vaan pikemminkin niinä olosuhteina, jotka vallitsevat ja hallitsevat yksilöitä. Näin ne muokkaavat ihmisten luonnetta ja toimintamahdollisuuksia suuremmassa määrin, kuin mitä he voivat vaikuttaa yhteiskunnan rakentumiseen. Sosialisaatiolla, joukko-tiedotusvälineillä ja massakulttuurilla on tässä keskeinen välittäjän rooli.
Kriittisen teorian mukaan kapitalistisessa yhteiskunnassa lisääntyvän teknistymisen, tieteellisen edistyksen ja tästä seuraavan byrokratisoitumisen takia yksilöt vieraantuvat ja siten yksilön merkitys katoaa. Yksilöiden välisistä suhteista tulee traditionaalisten siteiden löyhtyessä tavaranmuotoisia ja ne muuttuvat entistä enemmän vaihtosuhteiksi. Kriittinen teoria edellyttää, että filosofialla tulisi olla yhteiskunnassa keskeinen ja käytännöllinen rooli paremman tulevan yhteiskunnan luomiseksi.

>

Ammattitaidolla ymmärretään nykyisin laaja-alaisia työ- ja toimintakokonaisuuksia. Ammattitaito on yhä enemmän moniammatillista. Laaja-alaisen osaamisen rinnalla edellytetään vahvaa erikoisosaamista. Ammatillinen osaaminen on ammattiteorian ja käytännön taitojen integroitunut kokonaisuus, joka näkyy sujuvana toimintana, käytännön taitoina ja kykynä ratkaista ongelmia työtilanteissa. Ammatilliseen toimintaan sisältyvät tiedollinen perusta, harjaantumisen kautta muodostunut käytännön taito sekä myös ”äänetön” tieto, tunteita, kokemuksia ja oivallusta. Osaamisen piirteitä ovat lisäksi oman osaamisen arviointi, itsenäinen ongelmanratkaisukyky sekä kyky suhtautua kriittisesti ja oppia uutta kokemusta hyödyntäen. Ammatissa kehittyminen ja työkäytäntöjen uudistaminen sekä muuttuvat työelämävaati-mukset edellyttävät itsearviointi- ja oppimistaitoja ja halua oppia jatkuvasti lisää.

Hyvä ammattitaito ja laaja ammattisivistys merkitsevät sellaisia valmiuksia, joiden avulla työntekijät pystyvät selviytymään alansa vaihtelevista tehtävistä, kehittämään ammattitaitoaan sekä täydentämään sitä jatkuvasti. Ammattisivistyksessä yhdistyvät vahva ammatillinen osaaminen ja yleissivistys. Se sisältää myös arvo-osaamisen ja sisäistetyn ammattietiikan, jotka auttavat ratkaisemaan toiminnan oikeutusta ammatissa, työelämässä ja yhteiskunnassa. Hyvään ammattitaitoon kuuluvat kädentaidot sekä kyky soveltaa tietoa käytännön tilanteissa. Uudistuva työelämä vaatii vastuullisuuden ohella työhön sitoutumista sekä työ- ja toimintakykyisyyttä. Työ on yhä enemmän tiimityötä ja yhdessä tekemistä, joka vaatii sosiaalista kyvykkyyttä.

Ammatillinen osaaminen määritellään työ- ja toimintakokonaisuuksien hallinnaksi, joka sisältää neljä kavalifikaatioaluetta. 1) Suunnittelukyky (tietämättömyyden voittaminen), 2) Sosiaalinen kyky (tarkoituksettomuuden voittaminen) 3) Teknis-taidollinen kyky (taitamattomuuden voittaminen) ja 4) Arviointikyky (voimattomuuden voittaminen). Tämä edellyttää kaikille yhteisten ydintaitojen hallintaa, työn tavoitteiden ja merkityksen ymmärtämistä, työn perustana olevan tiedon hallintaa, työmenetelmien, työvälineiden ja –materiaalien hallintaa, työprosessien hallintaa sekä työn eettistä hallintaa. Alla on pelkistetty malli, jonka pohjalta on mm. rakennettu X yritykselle palkkaus- ja kannustusjärjestelmä.

Vihdoinkin on päästy ihmistutkimuksessa eteenpäin. Nyt on jälleen syntynyt uusi Homo eli Homo Anonymous eli tuntematon ihminen. Tässä tämä koko seurakunta: Homo habiliks eli “kätevä ihminen”, Homo erectus eli “pystyyn noussut ihminen”  ,Homo sapiens eli “viisas ihminen”, Homo economicus eli ”taloudellinen ihminen” Homo consumerisus eli ”kuluttava ihminen”, Homo astrologicus eli ,”tähtiin uskova ihminen” ,Homo generosus eli ”lisääntyvä ihminen”, Homo rationalicus eli ”rationaalinen ihminen”, Homo megacus eli , ”skenarioiva ihminen”,Homo orascus eli ”tulevaisuusihminen” ,Homo syntheticus eli ”tarkkaileva ihminen” ,Homo normativicus eli ”normeja kaipaava ihminen”, Homo psychologicus eli ”sisäistä etuaan etsivä ihminen”, Homo humanus eli ”inhimillinen ihminen” , Homo symbolicus eli ”symboleja käyttävä ihminen”,Homo fabricator eli ”merkityksiä luova ihminen”, Homo graphigus eli ”elämänkentän kartoittaja”, Homo socius dialecticus eli ”dialoginkävijä”, Homo empowerment eli  ”voimaantunut ihminen”,Homo autonomicus eli omalakinen ihminen, Homo politicus ”poliittinen ihminen”. Toivottavasti seuraavissa vaaleissa poliittinen ihminen käyttää vaikutusvaltaansa.

Sanaa voimaantunut ei löydy sanakirjoista ja tietokoneiden oikolukuohjelmat alleviivaavat sen punaisella. Toisaalta kun sanaa hakee verkosta, hakukoneet suoltavat luettavaksemme sadoittain esimerkkejä. Googlessa 19 300 osumaa. Englannin kielisellä vastineella eli empowerment-hakusanalla tulee n. 13 miljoonaa osumaa. Olemme siis tekemisissä uudehkon maailman laajuisen epidemian ja pandemiana leviävän idean kanssa. Tie voimaantumiseen kulkee aina yhteiskunnallisen havahtumisen, yksilöllisen ja yhteisöllisen valtaistamisen ja väkevöitymisen portin kautta. Voimaantuneisuutta ei voi saavuttaa ilman näitä kolmea voimaantuneisuutta edeltävää prosessia, jotka edeltävät vallanalaisuudesta havahtumisen mahdollisuutta. Havahtuminen, tietoiseksi tuleminen ja valtaistaminen mahdollistaa voimaantumisprosessissa yksilön saavuttaa vahva sisäinen voimantunne sekä oman elämänsä että ympäristönsä hallinnan. Ihminen tarvitsee tunteen siitä, että kykenee aidosti vaikuttamaan omaan elämäänsä. Kyse on paitsi ihmisten tietoisuuden ja resurssien vahvistamisesta myös yhteisöjen sosiaalisesta kulttuurisesta muutoksesta. Voimaantumisvalmentajan koulutusohjelma rakentuu voimaantumisen filosofialle, teorialle, periaatteille ja niille kehittämishankkeille ja parhaille käytännöille, joita teorian pohjalta on toteutettu. Ohjelman avainkäsitteet ovat: päämäärät, kontekstiuskomukset, kykyuskomukset ja emootiot. Kognitiivisena tavoitteena on kehittää osallistujan valmiutta havaita tosiasioita, siivilöidä niistä toimivia näkökulmia, mallittaa niitä ja arvioida niistä ratkaisuja sekä panna täytäntöön jokin tai jotkin valituista ratkaisuista. Emotionaalisena tavoitteena on pyrkimys kehittää osallistujan tietoisuutta omasta toimintatavastaan ja sen rajoituksista ja luoda hänelle henkilökohtaisia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä voimaantumisen edellytyksiä. Haku Auktorisoidun Voimaantumisvalmentajan koulutukseen on alkanut. Jos vastaat alla oleviin kysymyksiin myönteisesti, osallistu Voimaantumisvalmentajan koulutusohjelmaan:

Oletko kiinnostunut luomaan henkisiä voimavaroja, omavoimaistumista, opetus-, ohjaus-, valmennus-, vuorovaikutus- ja tilanneohjaustaitoja sekä taitoja itseohjauk-seen, oman luonteen ja persoonallisuuden kehittämiseen ja apua oman työn ja elämänstrategian laadintaan. Oletko kiinnostunut hankkimaan korkeatasoisen ja laajan voimaantumisorientaation, voimaantumista koskevan organisaatiokäsityksen ja voimaannuttamisen organisaatiotaitoja. Oletko kiinnostunut ammattitaitoisuutta koskevan tietämyksen kvalifikaatioista, kompetenssista ja ammattitaidon arvioinnista sekä mittauksen omasta ammatillisesta ajantasaisuudesta. Onko työhteisösi kiinnostunut työelämämuutoksen, ammatillisuuden ja ammatillisten voimaantumisstrategioiden sekä kehityssuuntautuneen ammattitaidon arvioinnin asiantuntijasta. Onko työyhteisösi kiinnostunut voimaantumisen teorian ja työhyvinvoinnin sekä ihmisarvoisen hyvinvointikulttuurin mahdollistajasta, inhimillisten resurssien kehittäjästä. Onko työyhteisösi kiinnostunut tuottavuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden uudesta mahdollistajasta ja voimaantumiskulttuurin kehittäjästä. Huomaa, että

1. kaikilla on mahdollisuus kehittyä voimaantumisvalmentajaksi se on elämän mittainen oppimisprosessi
2. valmentajaksi kehittymisessä on oleellista löytää oman voimaantumisen siemenensä ja alkaa vaalia sitä
3. se edellyttää voimaantumisfilosofian, teorian, käsitteiden, periaatteiden ja voimaan-tumista edistävien toiminnan kohteiden tuntemista, joista koostuu voimaantumisvalmentajan ammattitaito
4. voimaantumisvalmentajaksi kehittyminen ja oppiminen on kokemuksellisuuteen ja vuorovaikutteisuuteen perustuvaa ja edellyttää aktiivista osallistumista ja omatoimista lukemista ja harjoittelua
5. kehittyminen edellyttää osallistumista, avointa suhtautumista, oman tietämättö-myyden, tarkoituksettomuuden, taitamattomuuden ja voimattomuuden voittamista, tarkkaavaista osallistumista, itsereflektointia, itsensä likoon laittamista, mielen joustavuutta, ”täysi lasi ei voi täyttyä”
6. se edellyttää voimaantumisen edistämistä itsessä, joka edistää voimaantumista muissa kaikilla elämän alueilla
7. koulutus toteutetaan kaksoistutkintoperiaatteella oppisopimusmuotoisena, jolloin koulutus on periaatteessa kustannukseton.

Koulutuksia ja kehitysohjelmia koskevat varaukset. Havahtuva Suomi, Voimaantumiskeskus Paseera, Yhteystiedot: Juhani Räsänen, Suvikatu 9, 04430 Järvenpää, puh. 050-5201340.

Aloittelen tämän blogini sananlaskuilla, joita isäni ja äitini aina silloin tällöin tilaisuuden tullen käyttivät. Kun nyt 69 vuotiaana niitä tarkastelen, huomaan sisäisen maailmani olevan monelta osin näiden vanhempieni käyttämien sananlaskujen muokkaama.

Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Keskitie on kultainen, kulje aina sitä. Mies tulee räkänokastakin, muttei tyhjän naurajasta. Arvaa oma tila, anna arvo toisellekin. Ylös ja varkaisiin; ei Jumala laiskoja elätä. Auta miestä mäessä, älä mäen alla. Ennen mies maansa myöpi kuin sanansa syöpi. Kerrall’ laiska katkiaa. Vie mennessäs, tuo tullessas. Rehellisyys maan perii. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Hullu hevostansa kehuu, mielipuoli vaimoansa. Muut tekee mitä osaa, minä teen mitä lystää. Jolla on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä. Milläs täi rykii, kun ei ole rintoa. Illan virkku aamun torkku se tapa talon hävittää. Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa. Suu säkkiä myöten. Joka pienenä varastaa leivän, se suurena varastaa hevosen. Totuus ei pala tulessakaan. Valheella on lyhyet jäljet. Kuka kerran keksitään, sitä aina arvellaan. Herran pelko on viisauden alku. Aamuhetki kullan kallis.

Mietin nyt, että tuottivatko nämä sananlaskut minulle valtaistuneen ja voimaantuneen mielen, itsetunnon, tunnon omasta hyvyysarvosta, vision elämän tarkoituksesta ja siihen sitoutumisesta. Tuottikovatko ne minän, joka olisi paras ystäväni, loivatko ne minulle vapaan tahdon ja kyvyn käyttää sitä.

Tulen tässä blogissasi luotailemaan valtaistuminen, valtaistaminen, voimaantuminen, väkevöityminen, mahtavoituminen-käsitteiden piriin kuuluvia asioita, joita olen tutkinut ja joista kirjoittanut pari kirjaakin. Toivoisinkin ystävällisiä kommentteja tästä maailmasta.